Suomi oli yli 600 vuoden ajan osa Ruotsin valtakuntaa. Millaiset kuninkaat ja kuningattaret Suomea hallitsivat ja miten he vaikuttivat valtakuntansa itäosaan? Sarjassa tutustutaan Suomen ja Ruotsin pitkään yhteiseen historiaan, joka on eurooppalainen menestystarina. Matkan varrelta vieraillaan niin yksityisissä kuin kuninkaallisissa linnoissa, kartanoissa, kirkoissa ja arkistoissa ja tutustutaan taide-esineisiin, joita on harvoin esitelty julkisesti. Kotimaista historiasarjaa on kuvattu Ruotsin ja Suomen lisäksi Venäjällä, Tanskassa ja Norjassa, ja haastatteluja on tehty yli 160.
Itämeren herruudesta ja kaupankäynnistä taisteltiin satojen vuosien ajan. Köyhä ja vähäväkinen Ruotsi nousi 1600-luvulla eurooppalaiseksi suurvallaksi, mutta miten se oli mahdollista? Ja miksi suurvalta lopulta romahti? 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa Ruotsi kävi neljä sotaa Venäjää vastaan, ja viimeisessä niistä Venäjä valtasi koko Suomen. Silti Suomi oli Ruotsin maaperää paljon kauemmin kuin esimerkiksi Skoone, Blekinge ja Hallanti ovat olleet.
Osa 1.
Ensimmäisessä osassa tutustutaan keskiajan Ruotsiin, joka oli laajeneva katolinen kuningaskunta. Legendat kertovat, että Suomi vallattiin kolmen ristiretken avulla. Kristittyjä kauppiaita ja lähetyssaarnaajia oli Suomen alueella kuitenkin käynyt jo paljon aikaisemmin.
Pyhän Henrikin legenda kertoo kuningas Eerikin ja piispa Henrikin ristiretkestä. Eerikistä tuli ruotsalaisten ja Henrikistä suomalaisten pyhimys. Toisen ristiretken johtajaksi ja Hämeen valloittajaksi kutsuttu Birger jaarli oli myös Tukholman perustaja ja Ruotsin kruunaamaton hallitsija. Kolmas ristiretki suunnattiin Karjalaan, jonne rakennettiin Viipurin linna ”Jumalan ja kallisarvoisen neitsyen kunniaksi, valtakunnan suojaksi ja kauppiaitten turvaksi.” Lopulta Suomi sai ensimmäisen itärajansa Pähkinäsaaren rauhassa 1323.
Osa 2.
Keskiajalla hengellinen ja maallinen valta vakiinnuttivat asemiaan Ruotsin kuningaskunnassa. Kirkkoja ja linnoja pystytettiin valtaa tukemaan. Turun piispat olivat valtakunnan itäosan mahtavimpia miehiä.
Kuningas Maunu Eerikinpoika laati koko valtakunnalle yhteisiä lakeja. Maunun hovirouva, pyhimykseksi julistettu Birgitta jätti jälkensä valtakunnan itäosaan, jonne pystytettiin useita Pyhälle Birgitalle omistettuja kirkkoja sekä Pyhän Birgitan luostari Naantaliin.
Vuonna 1362 Suomesta tuli täysivaltainen osa Ruotsia, kun ku kuningas Haakon kutsui suomalaiset ensimmäistä kertaa valitsemaan kuningasta. Pian sen jälkeen Tanska, Ruotsi ja Norja liittyivät yhteen Kalmarin unioniksi, joka kuitenkin hajosi sisäisiin riitoihin.
Osa 3.
Kustaa Vaasa on kiistelty ja kiitelty maanisä ja tyranni. Sankarimyytti Kustaa Vaasasta syntyi Taalainmaalla nuoren ylimyksen paetessa julman kuningas Kristianin sotilaita. Kustaa oli taitava sanankäyttäjä, joka keskitti vallan omiin käsiinsä, irrotti Ruotsin naapurimaistaan ja paavista ja jätti kruunun perinnöksi lapsilleen – siihen asti Ruotsin kuninkaat oli valittu vaalilla.
Tutustumme myös Kuitian kartanon herraan Erik Flemingiin, joka oli Kustaa Vaasan häikäilemätön neuvonantaja Suomessa.
Viimeisessä puheessaan valtakunnan säädyille Kustaa Vaasa sanoi: ”Monien mielestä olen ollut kova kuningas. Mutta tulee vielä aika, jolloin Ruotsin valtakunnan lapset haluaisivat repiä minut mullan alta…”
Osa 4.
Kustaa Vaasa oli antanut pojilleen omat herttuakunnat ja kehotti heitä yhteistyöhön ja nuhteeseen. Pojat hallitsivat herttuakuntiaan aivan toisin, kuin isä Vaasa oli tarkoittanut, ja heti Kustaan kuoleman jälkeen alkoi puoli vuosisataa kestänyt säälimätön valtakamppailu.
Monien mielestä Vaasat olivat nousukkaita. Korostaakseen valta-asemaansa he koristivat ja remontoivat linnojaan kuin aidot renessanssiruhtinaat.
Valtakunnan epävakautta lisäsivät sodat. Lähes 25 vuotta kestänyt Venäjän sota oli raskas varsinkin valtakunnan itäosan rahvaalle.
Osa 5.
Euroopassa oli 1618 puhjennut suursota, jossa katoliset ja protestantit taistelivat vallasta. Kustaa II Aadolf päätti osallistua sotaan ja purjehti Saksaan. Tästä sai alkunsa Ruotsin suurvalta. Kustaa II Aadolf viihtyi rintamalla, mutta hänen mielestään sota oli silti kaiken pahan alku.
Sodankäyntiä varten uudistettiin valtakunnan hallintoa ja teollisuutta. Uusia kaupunkeja perustettiin ja Pietari Brahe lähetettiin ”kreivin aikaan” kenraalikuvernööriksi Suomeen.
Kustaa II Aadolfin kuollessa kruununperillinen Kristiina oli vielä lapsi, ja valtakunnankansleri Axel Oxenstierna oli vallan huipulla. Vierailemme mm. Oxenstiernan rakennuttamassa Tidön linnassa, joka on lähes alkuperäisessä asussaan. Täysi-ikäiseksi tultuaan kuningatar Kristiina piti loisteliasta ja tuhlailevaa hovia Tukholmassa. Kristiina jakoi valtavia läänityksiä, ja kruunu köyhtyi. Kuningatar Kristiina kuvaili valtakuntaansa: ”Ruotsi on melkein neliskulmainen maa, suunnilleen yhtä pitkä kuin leveäkin”. Mitä hän tällä tarkoitti?
Osa 6.
Ruotsi kasvoi Kaarle X:n ja Kaarle XI:n aikana suuremmaksi kuin koskaan ennen tai sen jälkeen. Uutta mahtia korostamaan pystettiin satoja kivilinnoja, mutta vain muutama Suomen puolelle.
Osa 7.
Kaarle XII:n johdolla Ruotsi menetti suurvalta-asemansa Suuressa Pohjan sodassa. Venäläiset miehittivät Suomen, josta monet lähtivät pakolaisiksi Ruotsiin.
Osa 8.
Kaarle XII:n tappioiden jälkeen säädyt ottivat vallan. Valtakunnan itäosaa kehitetään ja sinne rakennetaan Viaporin ja Svartholman linnoitukset surkean Hattujen sodan jälkeen.
Osa 9.
Kustaa III rakasti draamaa niin näyttämöllä kuin oikeassa elämässä. Vallankaappauksellaan hän palautti säätyjen viemän kuninkaanvallan. Kustaan kiinnostus taiteisiin loi uuden tyylisuunnan.
Osa 10.
Seuraamme kahden itsevaltiaan Ruotsin kuninkaan elämää ja heidän epäonnisia Venäjän sotiaan. Ruotsi menettää itäisen puoliskonsa, joka oli ollut osa valtakuntaa yli 600 vuoden ajan.
Ohjelmasarjaa ovat tukeneet Svenska kulturfonden, Föreningen Konstsamfundet, Svenska litteratursällskapet sekä Svenska folkskolans vänner.